Tässä sitä ollaan. Tasaisessa talvea odottavassa tilassa. Harmaasävyjen kirjossa. Visuaalisesti tuntuu, että nautin lokakuusta enemmän kuin aikaisemmin.
Suomi 100 vuotta teema on pyörinyt aiheena vahvasti koko vuoden. Suomea ajatellen ensimmäiseksi tulee mieleen väri sininen. Melankolisen kaunis talvi on alkamassa ja menemme läpi harmaan lokakuun, kunnes se sinertyy, tummuu ja keväällä sinertävyys muuttuu heleän pastellisemmaksi. Kuinka kaunista!
Tein rohkean päätöksen siirtyä valokuvaamaan vakavammin. Olen innoissani ja hieman varpaillani. Tästä se kaikki alkoi, Purjeen Viemää blogista. Halu taltioida se ainutkertainen hetki, jonka minä näen ja haluan sen jakaa muille.
Valokuvaus on kuin musiikki. Ilmaisu ja kerronta muuttuu tekijän mukaan. Jotain maagista tapahtuu juuri sillä hetkellä, kun kuvaaja on läsnä ja tekee ratkaisun painaa kameran laukaisinta. Muutamia teknisiä ratkaisuja vielä mausteeksi, mutta syntyy jotain kaunista ja ainutkertaista. Kohtaamisia ja katoavia sekuntteja.
Tässä sitä ollaan.
