Pyöräilin kaupungille ja ensimmäistä kertaa tuntui, että voisi vaatetusta keventää entisestään. Koko kaupunki tuntui heränneen eloon. Ensimmäiset auringonpalvojatkin bongattu Mältinrannassa Tyttärelle viestiä ja yhdessä kahville Ihan paras valinta oli koskenrannan tuntumasta Ojakadun Vohvelikahvila – aivan kuin siirtyisi muutamia vuosikymmeniä taakseppäin, aika pysähtyy kun istutaan tässä hetkessä nautiskelemassa. … Lue lisääOjakadulla, Tampereella
Taivaan täydeltä lunta ja purevaa viimaa. Lumi narskui kenkien alla – en muista koska kuulin pakkaslumen natinaa viimeksi. Nostalginen ääni. Pidän siitä äänestä.
Näsinkalliolla. Jäinen halaus.
Mältinrannassa. Rauhallista. Talvehtivat sorsat jäkähtäneinä jään reunalla. Muutama arktinen homo sapiens vaelsi avantouintipaikalle. Talvi on sisäänpäinkääntynyttä aikaa. Oma nautintonsa sekin – mörköillä omissa ajatuksissa ja oloissa. Tarkkailla ihmisiä pipon, kaulahuivien ja hupun uumenista Pongasin matkalla aika monta hymyä. Ehkä emme kuitenkaan ole niin mörköjä.
Sain ihanan vinkin blogin fb-sivuilla Pajasaaren sillan jääpuikoista. Hih, olikohan Tampereen Pajasaari… Tampereelta jääpuikot oli joko imeskelty tai niitä vain ei ollut syntynyt – ihme kyllä, olosuhteet jääpuikoille kyllä oli olemassa. Ja vinkistä oli hyötyä, tuli lähdettyä ihanalle kuvausreissulle näihin maisemiin. Voi olla että en … Lue lisääPajasaaren silta
Rantaviivan näkymissä.