Kaunis pieni Vannotun saari.
Polkuja.
Mietin perhettä, joka asui saarella kauan sitten ja viljeli pientä peltoa. Olivatko he onnellisia astuessaan ensimmäistä kertaa näille poluille ja mustikkametsän tuoksuun? Oliko elämä raskasta selviytymistä päivästä toiseen vai oliko hetkiä, jolloin linnunlaulu ja korkeiden puiden humina täytti sydämen. Lapset juoksemassa ympäri saarta, oppimassa hyödyntämään luonnosta kaiken elämiseen tarvittavan.
Miten kiehtovaa on jokaisen ihmisen elämän polku, tavatut ihmiset, yhdessä koetut asiat ja keskustelut. Jotkut asiat syntyvät hiljaisuudessa. Elämykset, uudet ajatukset. Menneisyyden ja haaveiden sekoitus tämänhetkiseen.
Rauha, Vannotun hiljaisuus.
